Onnea perheenlisäyksen johdosta. Kotisi valtaa pieni elosalama, joka tekee harmaastakin arkipäivästä sateenkaarenkirjavan. Lupaamme vauhdikkaita aamuja ja tapahtumarikkaita iltapuhteita. Ikävystyminen jää historiaan. Vauhdikas villikko varastaa yhtä varmasti sydämesi kuin kinkun pöydälle unohtuneen voileipäsi päältä. Tuskin löydät leipääsikään enää koskaan. Varmuudella voin sanoa, että myös sydämesi on mennyttä!


Siamilainen, SIA

Siamilainen on yksi maailman tunnetuimmista ja vanhimmista kissaroduista. Rodun kotimaassa, Thaimaassa, kirjallisuudesta löytyy mainintoja naamioväritteisistä kissoista jo 1350-luvulta.

Eurooppaan ensimmäiset siamilaiset saapuivat 1800-luvun lopulla.
Siamilainen on helppo tunnistaa sinisistä silmistään ja naamiovärityksestään. Värejä tabbyvariaatioineen on runsaasti.

Myös täysin valkea siamilainen on todella kaunis. Se ei ole ”hukannut” naamiotaan, kuten usein kuulee väitettävän. Se on valkea siamilainen, valkealla naamiolla.
Siamilainen on elegantti kissa. Vartalo on pitkä ja putkimainen. Jalat ovat hoikat ja korkeat. Häntä ei voi olla liian pitkä. Sen tulee kaventua kohti kärkeä. Korvat ovat suuret ja tyvestään avoimet. Silmät vinot/mantelinmuotoiset ja profiili suora tai roomalainen. Siamilaisia kasvatetaan myös ns. puhtaina, LO-siamilaisina. Niiden reksiterikirjoista ei löydy muita rotuja.


Itämainen lyhytkarva, OSH

Itämainen lyhytkarva on siamilaissukulaiseensa verrattuna vähemmän tunnettu. Thaimaan historiikki kuitenkin mainitsee kokonaan siniset ja suklaanruskeat kissat jo 1350-luvulla. Nykyisin yli 50% Thaimaan kissoista on itämaistyyppisiä.
Rodun kasvatus otti ensiaskeleensa Euroopassa 1960-luvulla. Suomeen ensimmäinen itämainen saapui 1970-luvun loppupuolella. Nyttemmin se on jopa siamilaista suositumpi rotu Suomessa.

Siamilaisen lisäksi rodunjalostukseen käytettiin muita LK-rotuja.
Itämainen lyhytkarva eroaa siamilaisesta vain väritykseltään. Se on ”kokoväritteinen.” Yksivärinen, tabbykuvioinen ja/tai valkolaikku (harlekiini,van tai bi-colour) hopealla tai ilman. Turkin väristä riippumatta silmät ovat aina vihreät.

Muut kategoriamme (Kat. IV) rodut

Itämainen pitkäkarva OLH (ent. javaneesi) on itämaisen lyhytkarvan kaltainen. Itämaisen pitkäkarvan ja itämaisen lyhytkarvan erottaa toisistaan vain turkin pituus. Rotu on melko uusi, ja Suomeen ensimmäiset itämaiset pitkäkarvat tuotiin syksyllä 1990.

Itämaisen pitkäkarvan silkkinen turkki on väritystä lukuun ottamatta samanlainen kuin balineesin.

Balineesi, BAL on siamilaisen puolipitkäkarvainen "versio", ja sen ulkonäkö vastaakin siamilaista turkin mittaa lukuunottamatta. Rotu on kehitetty USA:ssa 1950-luvulla sattumalta syntyneistä pitkäkarvaisista siamilaisista, joiden liikkeet toivat mieleen balilaiset tanssijattaret. Eurooppaan balineesit saapuivat 1970-luvulla ja Suomen ensimmäiset balineesit rekisteröitiin 1987.

Seychellois, on naamiollinen ja valkolaikkuinen, lyhytkarvaisena EMS-koodiltaan SYS ja pitkäkarvaisena SYL. Tyyppi ja hyväksytyt värit ovat samat kuin siamilaisella ja balineesillakin, valkoisen värin määrä merkitään 01 (van), 02 (harlekiini) ja 03 (bicolour). Silmien väri on kaunis sininen.


Luonne

Rotujen luonteita voi parhaiten kuvata sanomalla niiden olevan EXTRA-kaikkea. Ne ovat extra-seurallisia, extra-nälkäisiä, extra-puheliaita, extra-meluisia sulhoa tai morsmaikkua kaivatessaan, extra-ketteriä, extra-älykkäitä, extra-uteliaita ja kaikessa päättäväisyydessään joskus eli aina extra-rasittavia. Tosin rauhallisiakin yksilöitä on tavattu! Ne vaistoavat herkästi ihmisensä mielenmuutokset. Iloitsevat omistajansa kanssa ja murheen hetkellä lohduttavat seurallaan. Ne ovat myös varsinaisia laumasieluja. Kumppaniksi sopii oma ihminen, koira, toinen kissa ja parhaiten samanlainen “kuminauhakatti”. Itämaiset ja siamilaiset todellakin tarvitsevat lajitoverin voidakseen hyvin. Sukurakkaampaa rotua tuskin on olemassa! 

On joitakin välttämättömiä tarvikkeita, jotka tulee olla valmiina kotona kissaystävän sinne saapuessa.

1. Kuljetusboksi. Riittävän suuri ja tukeva aikuisenakin matkustaa.

2. Vessalaatikko (kannellinen suositeltava) ja hiekkaa.

3. Ämpäri ja kissanhiekkalapio vessan siivoukseen.

4. Vesikuppi ja ruokalautasia. Parhaita ovat teräksiset, lasiset ja keraamiset astiat. Itse käytän alunperin "ihmisten" käyttöön tarkoitettuja lautasia ja kulhoja. Ne on helppo pestä astianpesukoneessa.

5. Ruokaa. Selvitä etukäteen mitä pentusi on tottunut syömään. Hanki samoja ruokia, jotta vältytte äkilliseltä ruokavalionvaihdokselta ja sen aihauttamilta masuoireilta.

6. Kiipeilypuu tai vastaava, johon saa terottaa kynsiä ja jossa voi jumpata.

7. Nukkumapaikaksi soveltuva pesä tms.

8. Kynsisakset. Osta kissojen kynsien leikkaukseen tarkoitetut sakset eläintarvikeliikkeestä.

9. Kumisuka ja luonnonharjaksinen harja turkin- ja ihonhoitoon.

10. Lääkekaappiin parafiiniöljyä, kyypakkaus, lääkehiiltä, lääkeruiskuja kokoja 2 ja 5 ml. Ripulin varalta Attapekt tabl. tai Canikur rakeita kissalle. HUOM! Älä osta koiren Canikur tabletteja. Silmävesipullo. Kaiken saat apteekista eläintarvikehyllystä.

Pennun elämä muuttuu rajusti, kun se muuttaa omaan kotiin. Pentusisarukset ja emo jäävät. Ikävä voi aluksi olla kova. Matka yksin, kuljetusboksissa on toki turvallista, mutta pennun mielestä varsin pelottavaa. Se ehkä kiljuu ja kieppuu boksissa. Juttele sille rauhoittavasti, mutta älä ota sitä autossa syliin. Se vain oppii, että huutamalla boksista pääsee pois. Ja irrallaan autossa se vaarantaa kaikkien turvallisuuden.

On hyvä, jos sille on järjestetty huone, jossa on vessa (rauhallisella paikalla, että se uskaltaa käyttää sitä) ja ruokapaikka riittävän kaukana vessasta ja pesä missä levätä. Sen voi antaa ensin tutustua tähän "tukikohtaan" rauhassa. Sieltä käsin se voi tehdä tutkimusmatkoja muualle asuntoon rohkeuden lisääntyessä.

Aluksi pennun pitää antaa olla rauhassa, mutta pikkuhiljaa se voi tavata perheen muita eläimiä. Älä vie pentuja sylissä muiden eläinten luo. Anna niiden tutustua toisiinsa vapaaehtoisesti. Varmistu, ettei vaaratilanteita synny. Joskus ensikontaktit on hyvä tehdä esim. verkko-oven läpi. Ensimmäisillä kohtaamisilla luodaan pohjaa tulevaisuuden ystävyydelle. Ne tulee suunnitella huolellisesti ikävien tilanteiden välttämiseksi. Tapahtuneita vahinkoja kun ei saa korjattua. 

Muistathan mm. leikata perheen muiden kissojen kynnet ja pitää tarvittaessa liian innokas koira hihnassa. Näin voit alusta asti varmistua, ettei koira aja kissaa takaa. Porukasta ja tulokkaasta riippuen sopeutuminen tapahtuu 1 päivän - 1 kk:n välillä. Ensimmäisinä päivinä suosittelen pitämään tulokkaan erillään muusta laumasta talonväen ollessa töissä. Yhteiseloon on turvallisinta totutella valvovan silmän alla.

Olemme käsitelleet pentuasi paljon. Hampaita, peppua, häntää, korvia ja silmiä yms. on tarkasteltu. Kynsiä leikattu ja turkkia hoidettu. Näyttelyvenytystä on harjoiteltu.

Pillerin ottoa on treenattu Pirskatin palasilla ja matolääkkeet ja omega 3-rasvahapot on annosteltu ruiskulla suoraan suuhun.

Runsaalla käsittelyllä haluamme opettaa pennulle, että omistaja saa ja voi tehdä hoitotoimenpiteitä. Siten sille eitule tarkastukset esim. eläinlääkärissä tai näyttelyissä yllätyksenä. Jatka sen kanssa viikottaisia harjoituksia.Kun on jo pienestä tottuuu, että joku kurkkii hampaita yms. ei sitä isonakaan osaa suurena ihmeenä pitää.

On hyvä, että pentusi tietää  mitä EI tarkoittaa. Tarkoituksena ei ole rajoittaa kissan vapautta vaan luoda sillä turvalliset rajat. Meillä ei-asioita on esim. johtojen pureskelu. Kun pentu tekee jotain kiellettyä, puhallan sitä naamaan (Puhaltaminen on kissan mielestä sähähdys) ja sanon ei. Erittäin tehokas keino! ÄLÄ KOSKAAN PUHALLA sitä kohti leikilläsi. Kissaeläimelle se on vakava varoitus!!


Orifame-ulkoilu

Me luovutamme kasvattimme ainoastaan sisäkissoiksi! Ulkoilu on sallittua ainoastaan katetussa tarhassa, lasitetulla tai verkotetulla parvekkeella tai valjaissa. EI KOSKAAN VAPAANA! Jos opetat kissasi valjaisiin, muista myös, että sen ulospääsyvaatimukset voivat olla=ovat sietämättömän sisukkaita. Ole siis valmis ulkoilemaan itsekin.

Meillä syödään vaihtelevasti. Erilaisia kunkin ikäkauteen sopivia kuivamuonia ja säilykeruokia (Iams, Nutro, Hill’s, Specific, Eukanuba, Royal Canin, Bento Kronen, Almo, Animonda, Miamor yms.) Erilaista lihaa raakana ja kypsänä eri muodoissa; sikanautaa jauhelihana, karjalanpaistilihaa, jänistä, hirveä... kanaa, kalkkunaa ja riistaa maistellaan ainostaan kypsänä ja niistä valmistetut leikkeleet ovat suurherkkua. Kalat  perataan ja kypsennetään. Sei on herkkua, jolle mikrokypsennys riittää. Kuorretta ja muikkua voi tarjota perkaamatta; raakana, kypsennettynä tai kuivattuna.
Rafaelon kiusausta syödään myös. Sisäelimiä en kissoille tarjoa.

Hapanmaitotuotteet (maustamattomat) ja laktoosittomat maitovalmisteet käyvät hyvin herkkuna tai välipalana. Maitorahka, piimä, kerma ja raejuusto ovat suosituimmat. Ylipainon uhatessa muista rasvattomat vaihtoehdot.

Herkuista maistuvimpia ovat juustot, maksamakkara ja leikkeleet. Simon mielestä ei ole raa’an perunankuoren voittanutta makupalaa! Aikuiset kissa syövät meillä 3 kertaa päivässä ruoka-aikoina, joista ne ITSE pitävät tarkasti kirjaa!

ÄLÄ unohda vaihtelevan ruokinnan tärkeyttä terveyden ylläpitäjänä. Kissojen yleiseltä elintasotaudilta, virtsakiviltä, välttyy, kun syöttää kissaansa monipuolisesti ja pitää sen normaalipainoisena. Käytä aina laadukkaita ruokia. Älä osta varsinkaan kuivamuonissa halpaa markettitavaraa!

Muuta purtavaa

Kissoillemme mieleiseksi ja tärkeäksi salaatiksi on muodostunut kukkapurkissa idätetty kaura. Idätän sitä parin viikon välein. 10cm mittaisia laihoja on mukava natustaa. Kissat niittävät satoa useita kertoja päivässä.

Siankorvat, siansudit, korvapuustit, kanankaulat yms.; terveellistä ja monille kissoille mieleistä pureskeltavaa.


Turkinhoito

Siamilaisen/itämaisen lyhytkarvan turkki on helppohoitoinen. Kumisualla sukiminen irroittaa kuolleen karvan. Varo sukimasta liikaa. Suka tekee herkästi paljaita laikkuja.
Luonnonharjaksisella harjalla harjaaminen tekee hyvää iholle.

Myös pesu 2-3 kertaa vuodessa (tai tarpeen mukaan) eläimille tarkoitetulla hajustamattomalla shampoolla pitää turkin kiiltävänä.
Vältä pesua tai sukimista/harjaamista 2-3 päivää ennen näyttelyä. Turkki saattaa ns. ”avautua” liikaa! Kiilloitukseen voi käyttää säämiskää.

Kynnet

Olemme leikanneet pentusi/kissasi kynnet jo usein. Parhaiksi asennoiksi ovat valikoituneet sylissä situminen tai selällään köllöttely.
Leikkaa kynnet kerran tai pari kahdessa viikossa tai noin pari päivää ennen näyttelyä.
Käytä hyvälaatuisia kissoille tai koirille tarkoitettuja kynsisaksia. Leikkaa kynnet lyhentämällä niistä terävä kärki. Varo vaaleanpunaista ydintä.
Hanki kissallesi kynsien teroitukseen ja kiipeilyyn sopivia tarvikkeita. Kotisi säilyy ehjänä ja kissasi viihtyy!


Korvat

Kissoilla on harvoin korvatulehduksia. Korvapunkkitartunnat ovat ulkona liikkuvilla  ja niihin kontaktissa olevilla kissoilla yleisiä. Punkkitartunnoissa korvat erittävät tummaa, kahvinporomaista eritettä. Tarkista kissasi korvat parin viikon välein tai jos kissa alkaa rapsuttaa tai ravistella päätään.Terveen korvan peruspuhdistukseen esim Epi-Otic liuos. Jos korva punottaa ja/tai erittää, on paras hakeutua eläilääkärille.


Silmät

Terve silmä on kirkas ja avoin. Lievästi rähmivää silmää voi ensiapuluontoisesti huuhtoa eläimille tarkoitetulla silmävedellä tai keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä. Älä koskaan käytä reseptisilmätippoja omatoimisesti.


Rokotukset 

Pidä huolta, että kissasi rokotetaan kissaruttoa- ja flunssia (3-tai 4-rokote) vastaan kerran vuodessa tai voimassa olevien rokotussäännösten mukaan. Ole erityisen tarkka, jos käyt näyttelyissä tai käytät kissaasi siitokseen. Ulkomaannäyttelyissä (raivotautirokotepakko, muissakin vaatimuksissa paljon eroa Suomen vaatimuksiin) on maakohtaiset määräykset. Tarkista hyvissä ajoin ennen matkaa.


Madotukset

Madota kissasi 1-3 kertaa vuodessa. Valmiste täytyy valita tapauskohtaisesti. Sopivia ovat mm. Axilur, Mirrix, Flubenol. Drontal vet. on hyvä vaihtoehto varsinkin, jos kissasi saalistaa tarhassa!
Madota siitosnaaraasi aina ennen astutusta tai välittömästi sen jälkeen. Varmista  valmisteen sopivuus tiineelle.
Madota kaikki perheen kissat, koirat, fretit yms. yhtäaikaa.


Hammaskivi

Kissalle hampaiden harjaus päivittäin on yhtä tärkeää kuin meille ihmisillekin. Eläinlääkäreillä on myynnissä sopivia tahnoja ja harjoja. Karies ei vaani kissaa, vaan hampaiden pintaan kertyvä plakki muuttuu hammaskiveksi. Se tulehduttaa ikenet (hampaiden kiinnityskudokset) tunkeutuu ientaskuihin ja alkaa tehdä myyräntyötä tulehduksen muodossa irrottaen hampaita. Hammaskivenpoistoa varten kissa tulee nukuttaa, koska suun hoito on tarkkaa puuhaa. Ientaskut, hampaiden välit ja sisäpinnat tulee puhdistaa ja usein myös hioa.
Hampaiden harjausta on hyvä harjoitella. Myös pureskelu (siankorvat tms.)  voivat toimia hammaskiveä ja ientulehdusta vastaan. Opeta kissasi vähintään siihen, että saat katsoa sen hampaita.Tarkkaile kissasi suuta ja ikeniä pahan hajun tai punotuksen varalta! Pyydä eläinlääkäriä tarkastamaan kissasi hampaat vuosittaisten rokotusten yhteydessä.


Feline acne

Mustia pisteitä kissan alaleuan ihossa, hännän tyvessä (liittyy usein rasvahäntään) tai kiveksissä. Mitä ne ovat? Mustapäitä. Kisssallasi on akne. Se on hyvin tavallinen ongelma sekä leikatuilla että leikkaamattomilla kissoilla sukupuoleen katsomatta. Lievää aknea voi hoitaa paikallisesti puhdistamalla aluetta teenväriseksi laimennetulla betadinepaikallisantiseptiliuoksella. Vähänkään hankalampaan akneen paras lääke eläinlääkäreiltä (usein vain tilauksesta) saatava Oxydex-shampoo!!
Pienet mustapääalueet yleensä paranevat/rajoittuvat ihan itsekseen.

FUS/FLUTD eli pissavaiva

FUS/FLUTD on kissoilla esiintyvä ruokinnallinen, alempien virtsateiden tauti. Siinä virtsa alkaa kiteytyä liian kivennäis-, hivenaine-, ja mineraalirikkaan ruokinnan vuoksi. Hanki kissallesi laadukasta kuivamuonaa ja noudata ehdottomasti suositeltuja päiväannoksia.
Suurimmassa riskiryhmässä ovat leikatut, usein myös ylipainoiset urokset.  FUS-kissa käy usein, jopa valittaen, hiekkalaatikolla. Pissaa tulee vähän tai ei ollenkaan. Pikainen eläinlääkärinapu on tarpeen! VIRTSAMYRKYTYKSEN VAARA!!
FUS/FLUTD-potilas tarvitsee loppuelämänsä erikoisruokintaa.
Paras ja tehokkain hoito sairauteen on ennaltaehkäisy!


Oksentelu ja ripuli

Tavallisimpia syitä ripuliin on ruokavalion muutos, epäsopiva, mausteinen tai jääkaappikylmä ruoka, loiset, stressi (esim. matka, muutto uuteen kotiin).
Jos kissasi on pirteä ja se ei oksentele (siis juotu vesi ja syöty ruoka pysyy sisällä), voit kotihoitona aloittaa kevyen ruokinnan. Esim. keitettyä tai uunissa kypsytettyä kanaa tai mikrokypsytettyä seitä riisilisällä. Kissaa EI SAA PAASTOTTAA! Pidä raikasta vettä tarjolla. Attapekt tabletit, hiilitabletit tai –jauhe tai Canikur-rakeet kissalle ovat hyviä reseptivapaita lääkkeitä ripuliin. Lisää masuvaivaisen kissan jokaiseen ruokaan laktoositttoman Gefilus-kapselin sisältöä. (1 kapseli per pvä)
Ripuliuloste on hiekkalaatikosta joskus vaikea huomata. Se on pissapaakkua ohuempi tai pieniksi nokareiksi hajonnut.

Oksentelu johtuu usein joko samoista syistä kuin ripuli, mutta usein syynä voi olla syöty vierasesine, ummetus (karvapallot, kova uloste) tms.
Tarjoa kissalle kevyttä ruokaa ja vettä, kuten ripulissakin. Parafiiniöljy on nopein apu ummetuksessa tai vierasesine-epäilyssä. Annostele 2-5ml 2-4 kertaa päivässä ulosteen, karvapallon tai vierasesineen poistuloon saakka. Anna öljy varovasti ruiskulla suoraan suuhun. Oireiden helpotettua, siirry varovaisesti normaaliin ruokintaan.
Jos kissasi oksentaa vedenkin ja on hyvin väsynyt, ota pikaisesti yhteyttä eläinlääkäriin.

Ampiaisenpisto

Kissat saalistavat mielellään hyönteisiä. Saaliiksi saattaa päätyä kipakka ampiainen. Piston tapahduttua, poista mahdollisesti kiinni jäänyt piikki. Anna 1/2-1 tabletti kyy- tai käärmepakkauksesta (nopeavaikutteista kortisonia). Seuraa kissasi kuntoa. Tarvittaessa ota yhteyttä eläinlääkäriin.


Puremat ja palovammat

Pienet puremat, palovammat ja muut ihorikot voi puhdistaa Betadinepaikallisantisptilaimennoksella. (Sekoita muutama tippa Betadinea kahvikupilliseen vettä= teenvärinen laimennos). Puhdistus on hyvä tehdä pari kertaa päivässä paranemiseen saakka. Estä vamma-alueen nuoleminen tarvittaessa suojakaulurilla.


Ylipaino

on vakava ongelma. Pidä kissasi normaalivartaloisena kontrolloimalla terveesti sen ruokailua. Lihomaan päässeen kissan laihduttaminen on vaikeaa ja jopa vaarallista maksavaurion uhatessa. Lihavat kissat sairastuvat diabetekseen ja sen hoito on toki mahdollista, mutta hoitotasapainon löytäminen on erittäin vaikeaa, kallista ja työlästä. Lisäksi diabeteskissat sokeutuvat ja kuolevat terveitä lajitovereitaan selvästi nuorempina. Ylipaino aiheuttaa nivelvaurioita ja pahimmassa tapauksessa sisäelinvaurioita ja jopa hengitysvaikeuksia. Älä aiheuta kissallesi elintasotauteja ja ennenaikaista kuolemaa. Opettele palkitsemaan ja rakastamaan leikillä, kehuilla ja taputuksilla!

Myrkytykset

Jos epäilet myrkytystä, ota HETI yhteyttä eläinlääkäriin. Kerro mitä kissa on syönyt, milloin ja kuinka paljon. Myös kissan paino on tärkeä tietää. Pidä kotona aina lääkehiiltä ja parafiiniöljyä. Kotona annettu ensiapu on tärkein!

Sivuilta www.hus.fi -->myrkytystietokeskus löydät paljon hyödyllistä tietoa. Mm. myrkylliset kasvit. Myrkytystietokeskus ei valitettavasti vastaa enää eläimiä koskeviin puheluihin.
 

Sukukypsyys

EN MINÄ KEHRÄÄ, HORMOONINI VAIN HYRRÄÄVÄT!
Harkitsetko siitoskissan pitämistä? Tässä muutama seikka miettittäväksi!
Naaras aloittaa ensimmäiset juoksunsa 4-10kk iässä. Uros herää sukukypsyyteensä 6-12kk iässä, jopa aiemminkin. 

Sekä urokset että naaraat voivat olla leikkaamattomina erittäin äänekkäitä. “Sumutorvimainen” ääntely kuvannee asiaa parhaiten. Naaraat meluavat juoksujen aikaan ja urokset aina ollessaan laulutuulella. Serenaadit ajoittuvat usein iltaan ja yöhön. Takuukuuluvuus naapuriin kerros- tai rivitalossa asuttaessa.

Kumpikin sukupuoli voi myös merkata kotia virtsalla. Naaraat yleensä vain juoksujen aikaan.
Siitoskissojen pito ei ole helppo tai tuottava harrastus. Harkitse valintaasi tarkoin ja kehoitan lämpimästi varautumaan kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

Leikkaamattoman uroksen ja naaraan pito samassa taloudessa vaatii erityistä tarkkuutta ja usein kissojen eristämistä sopiviin “porukoihin”. Naaras kun aloittaa juoksunsa ilman etukäteisvaroitusta. Uros taas on aina valmiina. Olen kuullut uroksesta, joka avasi lukkoon jääneellä avaimella oven päästäkseen morsionsa luokse. Tuloksena vasullinen sekarotuisia pentuja, todellisia rakkaudenhedelmiä.

Naaraille voidaan käyttää hormoonivalmisteita tilapäisenä kiimaantulon estona. Pitkään käytettynä ne lisäävät kohtutulehdukseen, kasvainsairauksiin ja diabetekseen sairastumisen riskiä. Jos kuitenkin päädyt käyttämään ko. reseptivalmisteita, muista ehdottomasti noudattaa annosta. Älä pienennä tai suurenna sitä oma-aloitteisesti.

Uroksille on olemassa joitakin valmisteita, jotka saattavat poistaa “kollittelulta” kovimman terän. Kaikki eivät valitettavasti saa näistä apua.

Naaraan voi  steriloida ja uroksen kastroida n.6-10kk iässä. Jopa aiemminkin. Sukukypsyyden tai aikuiskoon saavuttamista ei tarvitse terveydellisistä syistä odottaa.


Aktivointi

Hanki kissallesi turvallisia leluja (ei irtoavia osia). Jos lelu kuitenkin rikkoutuu, tai kissasi yrittää sen suorastaan syödä, ota lelu pois.
Leiki sen kanssa päivittäin. Pienetkin hetket, 3-5 min kerrallaan riittävät. Kissalle on tärkeää saada lyhyitä toimintahetkiä usein (siis saalistaa!).
Pahvilaatikot, paperipussit, joiden sangat on katkaistu, tuolin päälle heitetty lakana tms. saavat kissan innostumaan.

Voit myös opettaa sille asioita, kunhan muistat pitää vaatimuksesi niin alhaisina, että pääset palkitsemaan usein! Älä koskaan rankaise epäonnistumisesta. Suunnittele asia etukäteen niin, että oppilaasi onnistuu ja saa palkkansa helposti!
Agility on monille kissoille mieleinen harrastus. Kiipeilypuut, tunnelit, raapimatolpat  sun muut ovat tärkeitä jokaiselle kissalle.
Pureskeltavat,mm. siakorvat ja korvapuustit, kanakaulat yms. ovat mieleistä puuhaa monelle kissalle.


Varo Vaaraa!!!

Putoaminen: Kissa ei ymmärrä korkeiden paikkojen vaaraa! Ei siis avoimelle parvekkeelle tai ikkunalaudalle pääsyä. Hyttysverkko läpäistään hetkessä. Luota vain minkkiverkkoon tai vastaavaan.

Kissasi voi oppia (tai osata jo!) avata ovia yms. Ulko-ovet, kaappien ovet, laatikot... Käännä kahvat, laita lukkoja tai hakoja! Suojaa johdot pureskelijalta. Ole kissaasi kekseliäämpi!

Sano kynttilöille ei! Tai polta niitä turvallisessa lyhdyssä.
Kuumat lieden levyt tulee suojata vaikkapa vesikattilalla.

Akvaariot, ammeet ja vessanpöntöt ovat vaaranpaikkoja!

Autossa tms. kissa matkustaa aina kuljetusboksissa.
Eläinlääkärin vastaanotolla on turvallista odottaa vuoroaan omassa tutussa boksissa. Matkustusmukavuutta lisää liukumaton matto boksin pohjalle. Myös boksin päälystäminen kankaalla suojaa vedolta ja tekee boksista turvallisen pesäluolan.

Ulkoiltaessa kiinnitä valjaat huolellisesti. Paniikkiin joutuva kissa rimpuilee hetkessä pakoon.

Hiuslenkit, nastat, nuppineulat, klemmarit, narut, sangalliset paperikassit, kolikot, langat, muovipussit... tarpeellisia, mutta vaarallisia. Pidä ne pois kissan ulottuvilta.

Leikittyäsi onkilelulla tai höyhenviuhkalla kissan kanssa, laita ne piiloon. Yksin niillä on vaarallista saalistajan leikkiä.

Veneilevä kissa tarvitsee pelastusliivit! Ne pitää pukea ennen vesille lähtöä. Harjoittele jo maakrapuna.

Piirrokset Pia-Maija "PiikaLikka" Jalkanen