IN PERPETUAM MEMORIAM

15.09.1991 - 24.08.2001

Necators Athlethe, "Neca", "Nakkesto"
kuvagalleria

Nocturnis ego somniis iam captum teneo.

Suuri koira. Suurin rakkaus. Unohtumaton, lähes vuosikymmen yhdessä. Korvaamaton ystävä. Valtava menetys. Käsittämätön kaipaus.

11.02.01 Neca vei postinkantajalle palloa. Tielle ei ollut lupa mennä. Isäni, Necan pappa, Tapio Virtanen käski pelurin palloineen takaisin pihaan. Sinne se juosta vouhottikin, pallo edelleen suussaan. Vaan unohti katsoa eteensä (ei mikään yllätys sinänsä)!!! Seurasi törmäys pihavalaisimen tolppaan. Näytti siltä, että Neca olisi satuttanut niskansa ja/tai selkänsä. Juttelimme eläinlääkärin kanssa. Tilanne näytti menevän ohi. Illan kuluessa selän aristus helpotti. Neca oli kuitenkin normaalia vaisumpi. Aamulla en havainnut mitään hälyttävää. Isä lupasi tulla tarkkailemaan tilannetta. Aamupäivästä Neca ei halunnut enää nousta pediltään. Mutta saavuttuaan Keski-Suomen Eläinklinikalle, potilas ei ollut moinaan. Haisteli hajuja ja tervehti tuttuja. Ei aristanut mitään... No, vinkaisi kuin pienet tytöt, kun henkilääkäri Anu katsoi lampulla korvaan. Siellä oli heinänsiemen! Selkää ja vatsaa rtg-kuvattiin. Verinäytteitä tutkittiin. Anu päätti tehdä myös vatsaontelon uä-tutkimuksen. Ratkaiseva löytö!! Valtavasti vapaata nestettä. Neulalla otettu näyte paljasti sen olevan verta. Jokin suuri vuoto!! Hätäleikkaus.

Leikkaussalista toimitettiin tieto, että vatsaonteloon oli vuotanut lähes 4 litraa verta kahdesta pernassa sijainneesta ja ilmeisesti törmäyksen voimasta revenneistä, entisen kympin kolikon kokoisista kasvaimista. Koska potilaan tila oli vakaa (uskomatonta, mutta totta) ja etäpesäkkeitä ei silmämääräisesti näkynyt, päädyttiin pernan poistoon. Koepalat kasvaimista lähetettiin tutkittaviksi. Neca heräsi rauhallisesti ja halusi pian pissille ja sitten syömään. En voinut uskoa todeksi...

Seuraavina päivinä ja viikkoina se sai rautapitoista, toipilaan ruokaa rajoituksetta. Ulos vain tarpeille, muutoin rauhallista oleilua sisällä. Mistään muusta kuin koko vatsan mittaisesta ommelrivistä ei olisi voinut aavistaa, että se oli sairas. Patologin vastaus vakavoitti. Hemangiosarkooma. Syöpä. Aikaa? Vähän. Ilman hoitoa kuukausi, kaksi. Päätös?! Hoidetaan, koska koira voi niin loistavasti. Lisäaikaa sillä saadaan. Ei parantumista. Hoidetaan silti.

Ajattelin usein ratkaisuani.. pelkäsin aiheuttavani ystävälleni vain kipua. Mutta jos olisin tiennyt, kuinka loistava aika meillä oli edessä....

Hoidossa käytiin 4 kertaa, kerran viikossa, noin tunti per kerta. Omistaja jännitti. Kenties pappakin? Koira ei ollut moinaan. Väliajat lenkkeiltiin, syötiin, puuhattiin. Tavallisesti. Välillä ehkä liikaa :0) Mutta itketty ei. Kaikelle on oma aikansa.

Ilman isäni Tapio Virtasen apua ja terävää huomiokykyä, Neca olisi kuollut sisäiseen verenvuotoon 11.2. Ilman Anun rautaista ammattitaitoa, kannustusta ja kylmäpäisyyttä vaikeassa toimenpiteessä, Neca olisi kuollut 11.2. Ilman klinikan hoitajien erehtymätöntä kykyä toimia äärimmäisissä tilanteissa, kovan paineen alla, Neca olisi kuollut 11.2. Ilman hoitajien kykyä tukea pelosta sekapäistä omistajaa, omistaja olisi kuollut 11.2!

Yllättävintä ja helpointa asiassa oli se, ettei Neca ollut "sairas" kuin muutaman tunnin lopetuspäivänä. Tuomo huomasi aamulla toisen pupillan laajenneen. Sitten Neca menetti suuntavaiston. Ei löytänyt portaita, ei tajunnut mistä suunnasta äänet tulevat. Tiesimme, on aika.

Elinennuste Necan saamalla hoidolla oli 222 vuorokautta. Neca eli 224. Uskokaa tai älkää, se lähti saappaat jalassa, komeampana kuin koskaan. Läsnä olivat: Pappa, Mummo, Cujo, Anu, Senja, Tuomo, Romu ja pallo. Vain pallo pääsi mukaan.

15.04.1993 - 16.08.2005

GIC & IP Valinorin Melian, OSH b, "Mellu", "Kilpiskä"
sukutaulu, kuvagalleria

Omnen consolationen vincit dolor.

Mellu nukahti ikiuneen parhaan ystävänsä Taimin vieressä 12 vuoden 4 kuukauden ja 1 päivän iässä. 

16. elokuuta suruliputamme KAHDELLE SUURELLE, Mellulle ja Elvis Presleylle.

Mellu oli ensimmäinen Valinor, ensimmäinen kissamme. Itämaisista itämaisin. Kissa, joka opetti meidät "alan tavoille". Järkähtämätön lavakarisma. Tuomon oma ja omintakeinen orientti! Laumamme kiistaton johtaja, yli lajirajojen.

Mellu on jättänyt meihin valtakunnan, jota ei miehitetä.
Risto Rasaa mukaellen Taina Kolari

Kasvattajat: Taina ja Klaus Kolari

26.05.1990 - 03.05.2006

"Cujo", "Edgar Hoover", "Nakki Naamanen-Niemi", Länsi-Ghanalainen tasankovihikoira  kuvagalleria

Kovaa ääntä ja menoa jo vuodesta 1990. Kuono, jolta ei jäänyt löytämättä metsään eksyneet ihmiset eivätkä pöydälle unohtuneet voileivät. Oppi tempun kuin tempun, kunhan makkaraa riitti.

Nec pluribus impar.

Cujo saavutti pelkkää sitkeyttään lähes 16 vuoden iän.  Kuulo meni, mutta
pappa oppi viittomat nopeasti. Ongelmaksi muodostuivat lopulta
takajalat, jotka eivät pysyneet papan etuosan vauhdissa. Dementiakin
alkoi vaivata viimehetkinä. Lopulta Cujo pääsi vaivoistaan henkilääkäri
Anun avustamana. Anu teki papallemme kauniit siivet.

11.12.1993 - 05.06.2006

IC Gurun Bella, OSH n 25, "Taimi"
sukutaulu, kuvagalleria

Täydellinen ABY tikkaus! Ihka ensimmäinen Orifame Mamma. Loistoemo. Maailman paras kainalokissa. Ei ole toista Taimin veroista lepäilijää.

Amicus est tamquam alter ego.

Loppuun asti kaunis ja nuorekas Taimimme nukkui pois nisäkasvainten
nujertamana. Se säilytti tyttömäisen tyylinsä ja eloisuutensa viimeiseen päivään asti. Kiitämme suuresti hovilääkäri Marjattaa avusta.

Kasvattaja: Mervi Lehtonen

 

26.10.1995 - 07.07.2006

26.10.1995 - 28.08.2006

EP Orifame Corleone, OSH b 25, "Keijo"
sukutaulu, kuvagalleria

Ticked rotumääritelmän mukaisin raidoituksin. Okapin raidat, huudahti Toini kerran ihastuneena. 

Aikamiespoika, jota oli aina ilo näyttelyttää!! Keijon silmien väri oli uskomaton!!! Myös livenä!

Keijo keräsi: 3 x KPN, 5  x KPK, 2 x VSK, 5 x TP, 11 x KPVet ja vielä paljon muuta.

Omnia praeclara rara.

Rakastamamme "pentu" Cosa Nostra pentueesta sairastui aivan yllättäen. Vakavat hengitysvaikeudet eivät helpottaneet hoidosta huolimatta ja ainoa tapa auttaa oli eutanasia. Menetimme Keijon vain 2 vuorokauden sairastamisen jälkeen.Se ei koskaan ennättänyt vanheta. Se ei edes tiennyt olevansa luovutusikäistä vanhempi. Kovan ikävän lisäksi jäi kysymys miksi?! Surukseni en saanut tilaisuutta selvittää Kotakorvakerhon perustajajäseniin kuuluneen Keken lähdön syytä.

Kiitämme kaikkia ystäviä näyttelyissä ja muualla. Taputitte ja hurrasitte Keijolle aina. Kuinka usein pokkasimmekaan palkintoja kannustusjoukkojen huutojen saattelemina. Perustettiin Kotakorvakerho - Finnish Hutear Society, Meriporin Kotakorvat... Keketsy oli käsite.

Yritän opetella elämään tietäen ettei Keijoa enää ole. Jotenkin vaan luulin, että se olisi aina.

Nasu tuli Puhin vierelle.
"Puh!" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään" sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä."

Onerva syntyi pentueensa ainokaisena, vain 64g painoisena, mutta sitäkin vahvempana. One synnytti 2.8.1999 Arhantin Levin (OSH d) kanssa kaksi suurta ja kaunista poikaa, Orifame Last Action Hero (OSH e 25) ja Orifame License to Spill (OSH d 25). Pojista tuli "elokuvia", koska emon nimeenkin aikoinaan innoitti sekä kasvattaja Senjan ja sijoituskodin Merjan ikisuosikki, Tähtien Sota. 

One vietti ansaitut eläkepäivänsä leikattuna veljensä Bantsun (Orifame Carzia), kaverinsa Tinkun (Valinorin Thingol) ja welsh corgi pembroke lauman kanssa.

Olen kiitollinen, että sain kulkea Merjan ja Onen kanssa koko matkan. Onen syntymästä siihen päivään, kun se klinikan pöydällä sai Anun sanojen mukaan kiinni elämänsä herkullisimman rotan. One lähti niin levollisesti.

Hautasimme Onen hirmuisessa vesisateessa Mannilaan, veljen ja koirakavereiden viereen. Laitoimme sille mukaan kauniin vaaleanpunaisen pioninkukan. Peitimme haudan käsin ja koristelimme kivin. Siihen viereen me istuimme itkien, Merja ja minä. Ajantajun menettäneinä. Märkinä ja rapaisina. Mikään ei enää merkinnyt mitään. Olimme tulleet tien päähän.

"Olkoon Voima kanssasi. Ikuisesti." 

Omistaja: Merja Hänninen