Kissamme
Pentuja
Asennus- ja käyttöohjeet
Kuulumisia
In Memoriam
Kissarunot
Linkit
Ota yhteyttä
Vieraskirja
Etusivu
IN PERPETUAM MEMORIAM
15.09.1991 - 24.08.2001
Necators
Athlethe, "Neca",
"Nakkesto"
kuvagalleria
Nocturnis ego somniis iam captum teneo.
Suuri koira. Suurin rakkaus. Unohtumaton, lähes vuosikymmen yhdessä. Korvaamaton ystävä. Valtava menetys. Käsittämätön kaipaus.
11.02.01 Neca vei postinkantajalle palloa. Tielle ei ollut lupa mennä. Isäni, Necan pappa, Tapio Virtanen käski pelurin palloineen takaisin pihaan. Sinne se juosta vouhottikin, pallo edelleen suussaan. Vaan unohti katsoa eteensä (ei mikään yllätys sinänsä)!!! Seurasi törmäys pihavalaisimen tolppaan. Näytti siltä, että Neca olisi satuttanut niskansa ja/tai selkänsä. Juttelimme eläinlääkärin kanssa. Tilanne näytti menevän ohi. Illan kuluessa selän aristus helpotti. Neca oli kuitenkin normaalia vaisumpi. Aamulla en havainnut mitään hälyttävää. Isä lupasi tulla tarkkailemaan tilannetta. Aamupäivästä Neca ei halunnut enää nousta pediltään. Mutta saavuttuaan Keski-Suomen Eläinklinikalle, potilas ei ollut moinaan. Haisteli hajuja ja tervehti tuttuja. Ei aristanut mitään... No, vinkaisi kuin pienet tytöt, kun henkilääkäri Anu katsoi lampulla korvaan. Siellä oli heinänsiemen! Selkää ja vatsaa rtg-kuvattiin. Verinäytteitä tutkittiin. Anu päätti tehdä myös vatsaontelon uä-tutkimuksen. Ratkaiseva löytö!! Valtavasti vapaata nestettä. Neulalla otettu näyte paljasti sen olevan verta. Jokin suuri vuoto!! Hätäleikkaus.
Leikkaussalista toimitettiin tieto, että vatsaonteloon oli vuotanut lähes 4 litraa verta kahdesta pernassa sijainneesta ja ilmeisesti törmäyksen voimasta revenneistä, entisen kympin kolikon kokoisista kasvaimista. Koska potilaan tila oli vakaa (uskomatonta, mutta totta) ja etäpesäkkeitä ei silmämääräisesti näkynyt, päädyttiin pernan poistoon. Koepalat kasvaimista lähetettiin tutkittaviksi. Neca heräsi rauhallisesti ja halusi pian pissille ja sitten syömään. En voinut uskoa todeksi...
Seuraavina päivinä ja viikkoina se sai rautapitoista, toipilaan ruokaa rajoituksetta. Ulos vain tarpeille, muutoin rauhallista oleilua sisällä. Mistään muusta kuin koko vatsan mittaisesta ommelrivistä ei olisi voinut aavistaa, että se oli sairas. Patologin vastaus vakavoitti. Hemangiosarkooma. Syöpä. Aikaa? Vähän. Ilman hoitoa kuukausi, kaksi. Päätös?! Hoidetaan, koska koira voi niin loistavasti. Lisäaikaa sillä saadaan. Ei parantumista. Hoidetaan silti.
Ajattelin usein ratkaisuani.. pelkäsin aiheuttavani ystävälleni vain kipua. Mutta jos olisin tiennyt, kuinka loistava aika meillä oli edessä....
Hoidossa käytiin 4 kertaa, kerran viikossa, noin tunti per kerta. Omistaja jännitti. Kenties pappakin? Koira ei ollut moinaan. Väliajat lenkkeiltiin, syötiin, puuhattiin. Tavallisesti. Välillä ehkä liikaa :0) Mutta itketty ei. Kaikelle on oma aikansa.
Ilman isäni Tapio Virtasen apua ja terävää huomiokykyä, Neca olisi kuollut sisäiseen verenvuotoon 11.2. Ilman Anun rautaista ammattitaitoa, kannustusta ja kylmäpäisyyttä vaikeassa toimenpiteessä, Neca olisi kuollut 11.2. Ilman klinikan hoitajien erehtymätöntä kykyä toimia äärimmäisissä tilanteissa, kovan paineen alla, Neca olisi kuollut 11.2. Ilman hoitajien kykyä tukea pelosta sekapäistä omistajaa, omistaja olisi kuollut 11.2!
Yllättävintä ja helpointa asiassa oli se, ettei Neca ollut "sairas" kuin muutaman tunnin lopetuspäivänä. Tuomo huomasi aamulla toisen pupillan laajenneen. Sitten Neca menetti suuntavaiston. Ei löytänyt portaita, ei tajunnut mistä suunnasta äänet tulevat. Tiesimme, on aika.
Elinennuste Necan saamalla hoidolla oli 222 vuorokautta. Neca eli 224. Uskokaa tai älkää, se lähti saappaat jalassa, komeampana kuin koskaan. Läsnä olivat: Pappa, Mummo, Cujo, Anu, Senja, Tuomo, Romu ja pallo. Vain pallo pääsi mukaan.
15.04.1993 - 16.08.2005
GIC
& IP Valinorin Melian, OSH
b, "Mellu",
"Kilpiskä"
sukutaulu,
kuvagalleria
Omnen consolationen vincit dolor.
Mellu nukahti ikiuneen parhaan ystävänsä Taimin vieressä 12 vuoden 4 kuukauden ja 1 päivän iässä.
16. elokuuta suruliputamme KAHDELLE SUURELLE, Mellulle ja Elvis Presleylle.
Mellu oli ensimmäinen Valinor,
ensimmäinen
kissamme.
Itämaisista itämaisin. Kissa, joka opetti
meidät "alan
tavoille". Järkähtämätön
lavakarisma. Tuomon
oma ja omintakeinen orientti! Laumamme kiistaton johtaja, yli
lajirajojen.
Mellu on jättänyt meihin valtakunnan,
jota ei miehitetä.
Risto Rasaa mukaellen Taina Kolari
Kasvattajat: Taina ja Klaus Kolari
26.05.1990 - 03.05.2006
"Cujo", "Edgar Hoover", "Nakki Naamanen-Niemi", Länsi-Ghanalainen tasankovihikoira kuvagalleria
Kovaa ääntä ja menoa jo vuodesta 1990. Kuono, jolta ei jäänyt löytämättä metsään eksyneet ihmiset eivätkä pöydälle unohtuneet voileivät. Oppi tempun kuin tempun, kunhan makkaraa riitti.
Nec
pluribus impar.
Cujo saavutti pelkkää sitkeyttään
lähes 16 vuoden iän. Kuulo meni, mutta
pappa oppi viittomat nopeasti. Ongelmaksi muodostuivat lopulta
takajalat, jotka eivät pysyneet papan etuosan vauhdissa.
Dementiakin
alkoi vaivata viimehetkinä. Lopulta Cujo
pääsi
vaivoistaan henkilääkäri
Anun avustamana. Anu teki papallemme kauniit siivet.
11.12.1993 - 05.06.2006
IC Gurun
Bella, OSH n 25, "Taimi"
sukutaulu,
kuvagalleria
Täydellinen ABY tikkaus! Ihka ensimmäinen Orifame Mamma. Loistoemo. Maailman paras kainalokissa. Ei ole toista Taimin veroista lepäilijää.
Amicus est tamquam alter ego.
Loppuun asti kaunis ja nuorekas Taimimme nukkui pois
nisäkasvainten
nujertamana. Se säilytti tyttömäisen
tyylinsä ja
eloisuutensa viimeiseen päivään asti.
Kiitämme
suuresti hovilääkäri Marjattaa avusta.
Kasvattaja: Mervi Lehtonen
Orifame Carzia, SIA a, "Bantsu"
Unus sed leo
Bantsu syntyi Orifame-kissalan, Taimi-emonsa ja Simo-isänsä ensimmäisen pentueen ensimmäisenä. Se teki tietä neljälle sen jälkeen syntyneelle Cosa Nostra pentueen pojalle. Sen kuonon jo näkyessä, emo yhä mietti mihin pesueensa synnyttää. Vai onko sittenkin tarve käydä hiekkalaatikolla. Bantsu syntyi pientä ponnistelua vaatien, mutta sitten olikin veljien nopea ja helppo tulla maailmaan.
Bantsu oli varattu jo silloin kun sen vanhemmat Simo ja Taimi olivat vielä pentuja. Hännisten Bantsu-odotusta kesti reilun vuoden. Siitä tuli Merjan ja koko perheen suuresti rakastama lemmikki.
Pienestä pitäen Bantsu osoitti suurta harkitsevaisuutta ja älykkyyttä. Seurasi veljien kiipeily-yrityksiä talousjakkaran korkeimmalle askelmalle. Otettuaan oppia tarkkailemalla, se kiipesi suoraan sinne minne aikoikin; oksalle ylimmälle. Veljet tuijottivat kateellisina osaavaa isoveljeä ja jatkoivat putoilua.
Bantsu oli hyvin arvonsatunteva ja älykäs kissa. Suunnattoman rohkea ja kekseliäs. Se käveli muitta mutkitta tervehtimään kotiinsa tulleita vieraita, olivatpa ne sitten ihmisiä tai täysin vieraita jättikokoisia koiria. Bantsu oli lauman johtaja, mutta sen arvolle sopi painia perheen corgien kanssa. Bantsu oli myös hyvin herkkä vaistoamaan tunteita ja tapahtumia.
Bantsu sai aamuisin hyppysellisen kahvia. Sellerisuolaa se rakasti. Käyttäytyi kuin se olisi ollut kissanminttua. Leipomiseen se osallistui mielellään. Bantsu osasi avata kaikki ovet, jopa ne joissa oli erikoisvarustelu sitä varten. Se näet rakasti ulkoilua. Isäntänä se marssi tiluksia ympäri taluttajan seuratessa lakeijana perässä.
Siskonsa Onervan, Orifame Only-Wan One-Rva OSH g (eri pentue, samat vanhemmat) kanssa sillä oli erityinen yhteys. Rakas sille oli myös Taina Kolarin kasvatti Tinkku, Valinorin Thingol OSH b. Perheensä welsh corgi pembrokeja Bantsu rakasti myös. Se osallistui tiiviisti kotonaan syntyneiden corgilasten kasvatukseen. Aina leikkien, ei koskaan komennellen.
Bantsu oli erityisen erityinen siamilainen. Sen sairastuminen oli järkytys. Kaulalle ilmestyneen, aluksi kovin pienen ja vaarattoman oloisen patin ei olisi uskonut johtavan Bantsun menettämiseen. Kaikki keinot käytettiin ja lisäaikaakin saatiin. Mutta vääjäämättä tuli se viimeinen, raskas ratkaisun päivä. Viimeisinä päivinään Bantsu nukkui uuden akvaarionsa lämpimien lamppujen päällä, samaisten lamppujen päällä se kasvoi Orifame-kotipesässä emon imettäessä pesuetta isän ja tädin valvoessa.
Olen suunnattoman kiitollinen koko Hännisten perheelle heidän tarjoamastaan uskomattoman hyvästä kodista, huolenpidosta ja pyyteettömästä ystävyydestä. Ja myös saumattomasta yhteistyöstä, joka on rönsyillyt alueelta toiselle vuosien kuluessa.
EP Orifame
Corleone, OSH b 25, "Keijo"
sukutaulu,
kuvagalleria
Ticked rotumääritelmän mukaisin raidoituksin. Okapin raidat, huudahti Toini kerran ihastuneena.
Aikamiespoika, jota oli aina ilo näyttelyttää!! Keijon silmien väri oli uskomaton!!! Myös livenä!
Keijo keräsi: 3 x KPN, 5 x KPK, 2 x VSK, 5 x TP, 11 x KPVet ja vielä paljon muuta.
Omnia praeclara rara.
Rakastamamme "pentu" Cosa Nostra pentueesta sairastui aivan yllättäen. Vakavat hengitysvaikeudet eivät helpottaneet hoidosta huolimatta ja ainoa tapa auttaa oli eutanasia. Menetimme Keijon vain 2 vuorokauden sairastamisen jälkeen.Se ei koskaan ennättänyt vanheta. Se ei edes tiennyt olevansa luovutusikäistä vanhempi. Kovan ikävän lisäksi jäi kysymys miksi?! Surukseni en saanut tilaisuutta selvittää Kotakorvakerhon perustajajäseniin kuuluneen Keken lähdön syytä.
Kiitämme kaikkia ystäviä näyttelyissä ja muualla. Taputitte ja hurrasitte Keijolle aina. Kuinka usein pokkasimmekaan palkintoja kannustusjoukkojen huutojen saattelemina. Perustettiin Kotakorvakerho - Finnish Hutear Society, Meriporin Kotakorvat... Keketsy oli käsite.
Yritän opetella
elämään tietäen ettei Keijoa
enää ole.
Jotenkin vaan luulin, että se olisi aina.
CH Orifame Only-Wan One-Rva, OSH g, "Onerva", "One"
sukutaulu, kuvagalleria
Nasu tuli Puhin vierelle.
"Puh!" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään" sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä."
Onerva syntyi pentueensa ainokaisena, vain 64g painoisena, mutta sitäkin vahvempana. One synnytti 2.8.1999 Arhantin Levin (OSH d) kanssa kaksi suurta ja kaunista poikaa, Orifame Last Action Hero (OSH e 25) ja Orifame License to Spill (OSH d 25). Pojista tuli "elokuvia", koska emon nimeenkin aikoinaan innoitti sekä kasvattaja Senjan ja sijoituskodin Merjan ikisuosikki, Tähtien Sota.
One vietti ansaitut eläkepäivänsä leikattuna veljensä Bantsun (Orifame Carzia), kaverinsa Tinkun (Valinorin Thingol) ja welsh corgi pembroke lauman kanssa.
Olen kiitollinen, että sain kulkea Merjan ja Onen kanssa koko matkan. Onen syntymästä siihen päivään, kun se klinikan pöydällä sai Anun sanojen mukaan kiinni elämänsä herkullisimman rotan. One lähti niin levollisesti.
Hautasimme Onen hirmuisessa vesisateessa Mannilaan, veljen ja koirakavereiden viereen. Laitoimme sille mukaan kauniin vaaleanpunaisen pioninkukan. Peitimme haudan käsin ja koristelimme kivin. Siihen viereen me istuimme itkien, Merja ja minä. Ajantajun menettäneinä. Märkinä ja rapaisina. Mikään ei enää merkinnyt mitään. Olimme tulleet tien päähän.
"Olkoon Voima kanssasi. Ikuisesti."
Omistaja: Merja Hänninen
CH Arhantin Simsed, SIA e 21, "Simo", "Pampalan",
"Sämpylän", "Pappa", "Mimo"
sukutaulu,
kuvagalleria
Bantsun, Onervan, Keijon ja Sinikan lähi-isä.
Labitur occulte fallitque volatilis aetas.
Rakkaalla lapsella oli monta nimeä. Ensimmäinen siitosuroksemme Simo kollitteli leikkaamattomana kolmen vuoden ikään asti nimellä "Laulaa kulkusten kanssa". Se oli 4 pentueen isä. Kiitos kauniiden emojen ja pentujen, isäSimo oli vuonna 1997 KES-KISin Vuoden Paras siitosuros, Siam-Orient yhdistyksen siitosuros hopeasijalla ja pronssia tuli Kissaliiton kaikki rodut kattavalla Siitosuroslistalla.
Simo kelli 14 vuotta, 8 kuukautta ja neljä päivää koko perheen (suvun) lellittävänä korvaamattomana kotikonsulttina! Nuorena se auttoi mielellään talon naaraiden hiljaisina pitämisessa. Vanhempana sen lempiharrastukset olivat lähinnä puutarhanhoidollisia kuten laiduntaminen ja kasvien syys-, talvi-, kevät-, ja kesäleikkausten teko.
Simo sairastui vanhoille kissoille niin yleiseen munuaisten vajaatoimintaan vuonna 2003. Sen veriarvot olivat niin huikeat ettei meille uskallettu luvata jatkoaikaa kuin kuukausi. Simo sai verenpaine lääkityksen ja erikoisruokavalion. Lääkitys oli pysyvä, mutta ruokavaliolle Simo haistatti pian pitkät. Jatkoimme tavallisin eväin. Pappa ei näyttänyt hyytymisen merkkejä vaan jatkoi tormakkaana vuodesta toiseen. Ainoa merkki vanhentumisesta oli se, että kakan tuloon tarvittiin viikoittain "sisäinen öljynvaihto" (:Pientä taivalluksen hidastumista oli ilmassa, mutta emme uskoneet kilometrien vielä tulleen täyteen, kunnes Simo kertoi sen itse. Stat sua cuique dies.
Saimme oman jouluenkelin. Marjatta teki papalle kauniit siivet, joilla sen lenti tapaamaan jo edeltä menneitä vaimojaan, lapsiaan ja ystäviään. Maille, jossa laidunruoho on vihreää kesät talvet eikä sää estä leikkuutoimia.
Ystäville lämmin kiitos vankkumattomasta tuesta, kauniista viesteistä (kaikki on talletettu) ja saamastamme lohdutuksesta. Merjalle kiitos (taas) sivupäivityksien saattamisesta ajan tasalle. Tiinalle ja Jukalle iso kiitos papan viimeisestä lepopaikasta.
Historia magistra vitae.
Kasvattaja: Anneli Nummelin
19.06.1997 - 07.10.2009
EC Thurah Darmasakrapravartana, OSH n 22, "Aune"
sukutaulu,
kuvagalleria
Suloinen tanskantuontimme. Vuosien haave klassisesta tabbystä toteutui 1997 kiitos Kristiina Karhusen, joka loi suhteita maailmannäyttelyssä ja tietenkin Aunen kasvattajan, Jane T. Nielsenin. Todella kiltti ja kärsivällinen naaras, mitä mahtavin mamma!! Nyttemmin jo leikattu.Taloutemme itseoikeutettu matriarkka, the mummokissa. Senjan "henkiystävä".
Sisäsiitoskerroin 6,25% 9 polvessa.
Elokuvalasten emo.
Suomen ensimmäisen täystäbbypentueen emo.
En löydä sanoja. En tiedä mitä kirjoittaa. En jaksa kirjoittaa. Selittää. Ystäväni on poissa.
Keskiviikkoaamuna tiesimme, että Aunen päivä lähteä on tänään. Aune oli kipeä ja selvästi valmis. Tähden odotushuoneessa radiossa lauloi Maija. "Onnenkeiju ole hyvä ja lennä, hyvä ja lennä. Tee sun taiat äiti antaa mun mennä."
Ystävät lähettivät meille voimaa tekstiviestein. Pietikäisen Sari kirjoitti: ENSIRAKKAUTENI. Anu teki Aunelle kaunistakin kauniimmat siivet. Hautasimme Mumpomme Tiinan ja Jukan tiluksille. Puuppolan laajoille pelloille. Synnyinkuntaani. Simonpapan viereen.
Myös toinen "suuri" kissa lähti samalle tielle toiselta puolelta Suomea, samana päivänä. Tästä päivästä tulee lipustuspäivä.
Lensin illalla Helsinkiin. Olinkin kertonut Aunelle, että saatan sitä osan matkaa. Vietimme Heidin kanssa ikimuistoisen illan nuorien kissojen elinvoimaa ihaillen ja elämästä iloiten. Ostin rannekoruuni OS 22 laatat. Aune oli ensimmäinen. Aune oli unelma. Aunesta tuli totta. Aune teki haaveistani totta monella tapaa. Toivottavasti pystyin antamaan sille edes pienen osan siitä, mitä se antoi minulle.
Kaipaan Aunea kovasti, mutta oloni on ihmeen rauhallinen. Elämänkumppanini on poissa vaan tunnen ettei kadoksissa. Yhteys oli, on ja jatkuu.
Pyydän arvostusta vanhoille kissoille. Pyydän jatkuvuutta. Jos ei koe ja jaa kissanne vanhuutta, ette tiedä kissoista mitään. Mikään ei voi koskaan korvata vanhan kissan ystävyyttä.Kasvattaja: Jane T. Nielsen, Tanska
Orifame YksiOnSuurempiMuita, OSH f 24, "Ossi"
sukutaulu, kuvagalleria
Ossi eli Gerbiili eli Pulkannaru oli hassu sirkku, jolla on hyvin hiljainen, epäorientti ääni. Se oli erittäin sosiaalinen tyttö, joka tuli toimeen kissan kuin kissan kanssa. Ossi oli todellinen yhden naaraan KFOR joukot. Se liennytti väliinmenollaan toisten kissojen kuumenevia tunteita. Ossi oli todella laumaviisas, sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ossi oli myös hyvä synnyttäjä ja rauhallinen emo, joka ei vähästä hätkähtänyt. Se ei koskaan sairastanut... ei ennen ensimmäistä ja viimeistä sairauttaan.
Ensimmäiset merkit sairastumisestaan Ossi antoi lauantaina, vajaata viikkoa ennen kuolemaansa. Se ei tahtonut oikein syödä. Sille annettiin a/d:tä ruiskulla ja varattiin aika lääkäriin. Laaja verenkuva kertoi karua kieltään. Ossin munuiaset olivat sanoneet työsopimuksensa lopullisesti irti. Ossi ei vastannut annetuun tukihoitoon, eikä toipumisesta siten ollut toiveita. Päädyimme eutanasiaan surusta huutavin sydämin. Sari ja Jarno hautasivat Ossin sen ystävän, Papon viereen mökille. Vaikea uskoa, että elinvoimaa ja ystävyyttä täynnä ollut Oravaanari on poissa. Ensimmäisen kerran saamme tuta, miltä tuntuu menettää nuori eläin. Menettäminen ei ole helppoa koskaan. Aika ei koskaan riitä.
Ossi, olit meille valtavan tärkeä ja rakas!!
Koko sakki laulaa "Oravaanari, Oravaanari oli kaikkien kaveri!"
Ossi on Orifame Janis Joplin pentueen emo.
Sisäsiitoskerroin 0,49% 9 polvessa
Omistaja: Sari Pietikäinen